Purjehdus kuuluu kaikille

Suomen Purjelaivasäätiön projektikoordinaattori Heini Kaasalainen kertoo purjehduksen opeista ja elämymyksistä

Istun Helenan kannella eräässä Kemiönsaaren lähistöllä olevan saaren rannassa. Olen mukana vendapurjehduksella auttamassa ohjaajia ja vapaaehtoisia käytännön toteutuksessa ja tutustumassa Vendan nuoriin. 

Aurinko paistaa, suojaisassa lahdessa vesi on tyyntä ja kirkasta. Hylje nousee välillä pintaan tarkkailemaan meitä tunkeilijoita, lienemme hänen reviirillään. Pian teemme tutkimusmatkan saareen, lähellä on kuulemma hiidenkirnu aivan vedenrajassa. Sitten kenties pulahdus uimaan, illallinen, ja valmistautuminen seuraavaan purjehduspäivään. Ympärillä on hyvin hiljaista ja muita veneitä ei enää näin syyskuussa juuri näy.

Vesillä liikkumiseen, saati purjehdukseen, liitetään usein mielikuvia riskeistä ja epämukavuudesta, vaikeuksista ja hitaudesta. Ajatellaan helposti, että pitäisi osata paljon ennen kuin voi uskaltautua vesille, omistaa vene tai tuntea joku, jolla on vene ja joka suostuu vielä ottamaan kokemattoman mukaan purjehdukselle. Kaikilla tuota mahdollisuutta ei suinkaan ole ja koko purjehdus voi tuntua aloittelijalle kaukaiselta haaveelta ilman omaa osaamista tai kontakteja. Siksi ehkä täysin kokemattomien nuorten vieminen moneksi päiviksi vesille voi äkkiseltään tuntua varsin radikaalilta menetelmältä. Vielä ihmeellisempää asiasta tekee se, että purjehdustoimintaa pyöritetään vapaaehtoisvoimin.

Ikimuistoisimmat kokemukset purjehduksilla syntyvät varsin arkisista tilanteista. Joskus aallokossa lettutaikinat lentävät päin seiniä, joku unohtuu nukkumaan vaikka vahtivuoro kannella alkaisi. Piristykseen riittää vahtikaverin tuomat aamukahvit auringon noustessa kannella, kun uni jo valvotun yön jälkeen painaa. Pienissä yksityiskohdissa piilee koko homman nerous: purjealuksessa eletään samaa arkea, kaikkia tarvitaan, jotta arki pyörii, alus ei liiku, ellei sitä joku liikuta. On tukeuduttava muihin ja tuettava muita, jotta päästään yhteiseen maaliin. Eri ikäisten ja -taustaisten ihmisten kanssa muutamankin päivän purjehdus on opettavaista ihan kaikille: niin nuorille, ohjaajille kuin vapaaehtoiselle päällystöllekin. Tittelit unohtuvat pian, ja kohdataan niiden sijaan ihmisiä: koiravahdissa klo 00-04, ennen aamukahvia, väsyneinä, innostuneina, heikkoina hetkinä, saunan lauteilla. Tutustutaan ja jaetaan nämä ikimuistoiset, arkiset hetket yhdessä.

Suomen Purjelaivasäätiön tehtävänä on antaa ihmisille ikään ja taustaan katsomatta mahdollisuus päästä vesille, tutustumaan merelliseen elämäntapaan ja merimieskulttuuriin, purjehdukseen ja ennen kaikkea itseensä. Joillekin purjehdusseikkailu on kerran elämässä -kokemus, joillakin herää kiinnostus purjehdukseen harrastusmielessä, useat löytävät elinikäisiä ystäviä. Eräät innostuvat siinä määrin, että hakeutuvat merenkulkualan opintoihin.

Totean jälleen tälläkin purjehduksella, että ne elämän vendat piilevät jaetuissa, hyväksyvissä, yhteisissä hetkissä, jotka muuttavat arkiset toimet seikkailuksi – joskus koko elämän mittakaavassa.

Heini Kaasalainen,

Suomen Purjelaivasäätiön Venda-projektikoordinaattori